perjantai 5. syyskuuta 2014

Ikävä



Kun olin pieni, mummu tuli meille välillä pyörällä kylään. Saattelimme, minä, äiti ja sisko pyörillä mummua kotiin sitten myöhemmin. Mummu kertoi paljon nuoruudestaan. Tykkäsin kuunnella noita juttuja, elämäntarinoita. Tunsin kuuluvani niihin tarinoihin, minun juureni. Mummu neuloi meille joka talvi uudet villasukat. Niissä oli aina raitaa. Kun olin 17v, mummu opetti minua neulomaan kantapään. Siitä tämä minun neulomisinnostukseni lähti. Mummu muisti aina, tarkisti että kaikki on hyvin. Toivoi meille pelkkää hyvää.

Kiitos mummu tästä kaikesta. Olet muistoissa ihanissa. Olet osa minua.


Mummu on pois. Ikävä.

8 kommenttia:

  1. voi ei <3 kyynel silmässä täälläkin :'( voimia ja halaus <3 onneksi on muistot <3

    VastaaPoista
  2. Halaus <3 Muistot ovat kultaakin kalliimpia.

    VastaaPoista
  3. Osanottoni! Itse menetin äitini tänä kesänä ja tiedän tuon ikävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Osanottoni myös sinulle <3

      Poista
  4. Osannotto suruun. <3 <3 Voimia. Ihania muistoja.

    VastaaPoista