9

Esikoisen synttäreitä vietettiin lähiporukalla aurinkoisena elokuun päivänä 25.8.2013. 9 vuotta sitten 25.8.2004 syntyi ihana pieni poika, joka teki minusta äidin. 28.8.2004 pääsimme , syntymäpäivänäni, kotiin. Paras synttärilahja ikinä.

Ehdinpäs!

Aloin toukokuussa neulomaan pienimälle kesämekkoa. Puuvillaisista jämälangoista. Tarkoitus eli tehdä mekko nopeasti kesäksi, mutta neulominen ei oikein kesällä maistunutkaan joten keskeneräinen mekko lojui pitkään neulekopassa. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja neuloin mekon loppuun. Ja mikä onni, vielä on riittänyt aurinkoa ja lämpöä joten vielä on vähän aikaa kesämekolle!

- - -

Tänään esikoinen on 9! Ja tänään synttärikahvitellaan!

Eväsretkellä

Perjantaina lähdin tyttöjen kanssa eväsretkelle. Kävelimme läheisen lammen rannalle. Katselimme sorsia, kaunista luontoa. Ilma oli syksyisen viileä, mutta aurinko vielä lämmitti. Tälläiset hetket arjessa ovat sitä parhautta.

Kuten se että iltapäivällä kolme lasta lähti mummulle ja papalle yökylään. Esikoinen jäi kotiin, koska tänään meillä on aikainen lähtö jalkisturnaukseen. Ja sain viettää aikaa kaksin pojan kanssa.

Vein hänet puistoon pelaamaan fresbeegolfia serkkunsa kanssa. Illalla katselimme yhdessä telkkaria ja luimme kirjoja.

Tänään siis turnaukseen jossa pelaa (eri joukkueessa) myös siskonpoika. Mahtava päivä siis tulossa: pelejä, siskon kanssa jutustelua ja serkkupojat saavat touhuta yhdessä pelien välillä. Ovatkin ihan parhaat kaverukset!

Kerholainen

Eilen alkoi kerho. 4v lähti reippaasti kerhoon, uusissa valitsemissaan vaatteissa. Meni jo isojen puolelle. Niin se aika rientää.

Pienin on jo kerhoiässä. Kolme vuotiaana täällä saa aloittaa kerhon. Mutta tytön tuntien, arka luonne, päätimme siirtää hänen kerhonalkua vuodella. Kun kerran kotona olen, niin ei kiirehditä. Vuodessa pieni kasvaa paljon, vuoden päästä varmasti jo reipas kerholainen.

Tänään lähden tyttöjen kanssa aaupäivävierailulle ystävän luokse. Tytöt saavat leikkiä kummipoikani kanssa ja minä saan juttuseuraa. Piristäviä hetkiä.

Illalla sitten vanhempainilta.

Kierrätystä

Kuvassa näkyvä paita oli myyntipöydässäni myynnissä muiden mukana. Katukirppiksen jälkeen lajittelin jäljelle jääneet vaatteet ystäville meneviin ja uffiin meneviin. Tuo paita pysäytti, en halunnutkaan siitä luopua, yht'äkkiä se tuntuikin ihan lempparilta. Pelastin sen kasasta ja laitoin  päälleni. Onneksi niin.

Katukippikseltä löysin naapuripöydältä 4kpl vanhoja kakkumuotteja. 10snt/kpl. otin ne kaikki. En nähnyt mielessäni pikkukakkuja vaan kynttiläalustan. Yksi pääsikin heti keittiön pöydälle. Toimii.

Vaaleanpunainen paahdin osui silmiini käydessänin Clas Ohlsonilla. Sehän piti saada. Paahtimen hankinta on ollut mielessä pitkään ja tuo väri osui ja upposi. Ja paahdin on kyllä ollut kovassa käytössä, kannatti.

Ystävältä saadut omenat ilahduttivat. Niitä on popsittu ohi mennessämme. Kiitos.

Helmet

Katukirppis meni kivasti. Lapset olivat innoissaan, juoksentelivat pitkin kotitietä, ostelivat omilla rahoillaan. Minullakin myyntipöytä. Pari ystävää tuli moikkaamaan, jutustelua ihanien kanssa. Toinen vei yhden meidän lapsista, kummityttönsä, hetkeksi puistoon leikkimään poikansa, kummipoikani, kanssa. Toiselta sain mahtavan idean. Kiitos molemmille, olette rakkaita.

Minäkin kiertelin naapurien pöytiä ja tein löytöjä. Kaulassani olevat helmet eurolla. Niin mun väriset, tuovat iloa. Löysin myös esikoiselle isommat nappikset, jotka ovat kuin uudet. Iloa tuo sekin. Sekä neljä vanhaa pientä kakkuvuokaa, joilla en kylläkään tee kakkuja.

Ensin seisoin postilaatikolla sitten jalkiskentänlaidalla. Siinä se päivä meni. Iloisesti.

Pieni pysähdys

Teimme taas eilen, minä ja mies, töitä tämän talon kanssa. Hirveästi hommaa, paljon tehty ja silti tuntuu ettei olla vielä alkuakaan pidemmällä. Huoh!

Lopeteltiin hommat iltapäivällä ja lähdettiin lasten kanssa ansaitulle kahville/jätskille. Satoi vettä, mutta päätimme extempore pysähtyä matkan varrella koskelle. Sade ei haitannut, luonto oli kaunis. Tuollaiset paikat ovat niitä parhaita. Itse voisi vaan huokailla luonnon kauneutta ja lapset nauttivat kun saavat juoksennella ja kiipeillä luonnon helmassa.

Ja tuollaiset jutut ovat niitä parhaita. Yllättäinen pysähdys, pieni hetki joka tuo hymyn kaikkien huulille. (Toki autoon mennessä lapset jo sitten taas kinastelivatkin kuka menee ensimmäisenä ovesta sisään.. Siis sitä perus lapsiperheen arkea ;)) )

Illalla kävin vuokraamassa leffan ja kun tytöt olivat menneet nukkumaan niin minä, mies ja pojat katselimme vielä sen elokuvan. Minähän en olisi minä jos en nukahtaisi kesken leffan sohvaan ja pidin taas siitä kiinni....

Tänään toivotaan paistetta, meidän tiellä on katukirppis!

psst. Raitamekko tämän kesän ostos, siitä tuli heti ihan lemppari.