Aamusta menin lasten kanssa metsään poimimaan mustikoita. Oli ihanaa mennä lasten kanssa metsään. Nähdä se riemu mikä heillä oli, keräsivät mustikoita omiin pieniin mukeihinsa. (Kaksi kukkaemali- mukia ovat kirppislöytö alkukesältä) Eväshetki pidettiin myös. Se kuuluu asiaan. Oikea metsäretki.
Näimme toisenkin marjojen poimijan metsässä joka toivotteli meille huomenet ja sanoi että onpa kivaa nähdä lapsia mustikkassa.
Totta se taitaa olla. Mustikassa käyminen on harvinaisempaa kuin ennen. Itse muistan lapsuudesta mustikkametsässä vietetyt ajat. Se kuului kesään. Poimin mustikoita omaan pieneen emalimukiin josta välillä kaadoin ne äidin keräsyastiaan. Enimmikseen keskityin syömään mustikoita. Sitten kyllästyin ja aloin kinumaan kotiin.
Samalla tavalla olen siis itse tehnyt kuin lapseni tänään. Tänäpäivänä olisin kyllä itse viihtynyt kauemminkin metsässä marjoja poimien. Mutta lähdettiin reilun tunnin jälkeen kotiin pikkuapureiden väsähdettyä. Mutta meidän kesään kuuluu mustikkametsässä käyminen. Se on ihana juttu.
Kotona tehtiin kaksi mustikkapiirakkaa.
Illalla menin kolmen vanhimman lapsen ja äitini kanssa raveihin. Oltiin muutama lähtö. Niin että lapset saivat katsella hevosia. Istua katsomossa ja valkata ketä kannustetaan. Rumpali sanoikin sitten kivasti että kannustetaan niitä kaikkia. Niin me tehtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti