Tytöt lähtivät perjantaina mummulle ja papalle yöksi. Siellä myös kaksi tyttöserkkua, saivat siis kivasti olla serkkujen kanssa.
Lauantaiaamuna mies, pojat ja kolme lasten poikaserkkua lähtivät Nuuksioon. Auto täynnä: kuusi ihmistä, kuusi reppua ja koira. Miesten retki. Soiteltiin, saivat onneksi laavun, ilman telttaa kun lähtivät. Ihana retki heillä.
Tytöt olivat edelleen mummulla ja papalla ja minä yksin Helgan kanssa kotona. Mikä hiljaisuus! Aloitin oman aikani (tylsästi?! ;) )siivoamalla. Ihan rauhassa. Kivaa sekin. Matot pihalle, imuroin ja pesin lattiat. Pesin pyykkiä. Kävelin kaikessa rauhassa pihalla, kuuntelin lintujen laulua, katselin kukkia. Rapsuttelin Helgaa mahasta.(kun vähänkin rapsuttelee pikkupossua kyljestä niin hän heittäytyy kyljelleen makaamaan, nauttii kun rapsuttelee mahasta)
Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin poimimaan kukkia. Puhdas koti vaati kauniit kesäkukat keittiönpöydälle. Pyöräretkellä koin ihanaa vapautta. Tulin ja menin kuten tahdoin. Näitä hetkiä on harvoin. Toki ikävä omia pienokaisia kohtaan aina nousee pinnalle, mutta omat hetket.. Kyllä niitäkin kaipaa.
Sitten lähdin äitini kanssa kaupungille. Kävimme moikkaamassa mummuani, oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Rakas ihminen elämässäni. Sen jälkeen menin äitini kanssa kahvilaan syömään isot salaattiannokset. Ihanaa! Ennen kävin aina silloin tällöin äitini kanssa tuossa samaisessa paikassa salaateilla. Nyt edellisestä kerrasta oli vierähtänyt varmaan ainakin kuusi vuotta. Kyllä niin nautin joka hetkestä. Seura ihan parasta.
Tulin kotiin ja vielä minulla oli hetki omaa aikaa ennen kuin rakkaat pikkuprinsessat tulisivat kotiin. Keitin kahvia ja menin pihaan tammen alle. Kesä, kahvia ja kirja.
Oli kyllä niin ihana kesäpäivä, tein juuri sitä mitä tahdoin. Nautin joka hetkestä.
Tytöt tulivat kotiin, olikin jo ikävä. Pienet kesäkeijukaiset juoksivat ympäri kotipihaa taikasauvoinensa ja taikoivat kesää ympärille. Katselin heitä hymy huulilla, omien hetkien jälkeen täysin voimissani. Ja jälleen: Nautin joka hetkestä.
Omat hetket ovat tärkeitä mutta siltikin se että koti on täynnä elämää: Ääniä, sotkuja, lasten tappeluita ja uhmaa. Pieniä halauksia, suukkoja. Se on sitä parhautta.
Tänään perheen miehet saapuvat metsäretkeltään kotiin. Perhe sitten taas kasassa.
Oih, kadehdittava oma-aika hetki :-)
VastaaPoistaMeiltä lähti eilen kaksi pappan mukana kyläilemään ja illalla pienin palasi Korkeasaaren reissusta. Oli ensimmäistä kertaa ihan yksikseen sukulaisten luona yökylässä ja sitten päiväreissulla Helsingissä.
Onnellinen oli reissustaan ja minäkin kun rutistin pientä-suurta sylissäni <3
Omat hetket ovat kyllä ihania. Varsinkin kun niitä ei ole liikaa. Harvoimpa sitä ihan yksin on. Ihanalta kuulostaa teidänkin lasten seikkailut. Ihana pieni-suuri .
Poistaihana oma hetki. Joskus kaipaan niitä, mutta kun saan toisenkin lapsista vähäksi aikaa johonkin, niin olen ihan ihmeissäni mitä mä teen!! Ja ikävöin heti! =)
VastaaPoistaOmat hetket on niin ihania. Vaikka se ikävä heti iskeekin niin on ihan kiva kuunnella hetki hiljaisuutta :) Olla vaikka ihan vaan tekemättä mitään, sekään kun ei muuten onnistu ;))
Poista