Eilen iltapäivällä ulkoilin tyttöjen kanssa. Käveltiin pitkin lähiteitä, odoteltiin samalla koska taksi tuo eskarilaisen kotiin.
Niin kaunista. Valkoista. Puut lumipuvuissaan. Aurinko paistoi. Tuntui että se vähän lämmitti. Ja ne linnut. Ne lauloi. Niitä pysähdyttiin kuuntelemaan. Se tunne hiipi salakavalasti sydämeen. Se sana alkoi kaikumaan päässä: kevät....
Vaikka aion nauttia tästä talvesta. Tästä hetkestä. Näistä kylmistä ilmoista, kun saa laittaa villavaatetta päälle. Kun pakkanen purasee nenänpäästä, poskista. Kun lasten pienet posket ovat suloisen punaiset sisään tullessa. Niin silti. Kyllä se kevät pikkuhiljaa alkaa salaa lämmittää mieltä.
Aamulla vein tyttöjen kanssa esikoisen taksille. Paukkuvassa pakkasessa, mittari näytti n -20. Onneksi taksi ei ollut myöhässä. Sitten kipaistiin takaisin kotiin, sisälle lämpimään. Niiden punaisten poskien kanssa. Tytöt leikkivät puupalikoilla. Helmi teki tornia, jonka pikkusisko aina kaatoi. Minä istuin lattialla tyttöjen vieressä ja neuloin. Uutta työtä joka hyppäsi eilen puikoille.
Tänään Peikko tulee kotiin mökiltä. Ja tänään on se päivä kun esikoinen käydään ilmoittamassa kouluun. Ihana ja jännä päivä siis.
p.s. Blogini 1v päivä lähestyy. Arvontaa sitten taas tiedossa. ;)
Kauniita kuvia. :) Aurinkoiset talvipäivät on kyllä niin kauniita että henki salpautuu! Mutta silti aivan salaa minäkin jo vähän odottelen kevättä.. ;) Tai ainakin kevättalvea, pidempiä ja aurinkoisempia päiviä.. :)
VastaaPoistaihania kuvia, itsekin oon miettinyt, että pitäis kuvata, vaikka kun tuun töistä kotiin. Mageita postikorttikuvia varmaan saisi :) ihanaa kun saat pikkupeikon kotiin <3 huomenna nähdään <3
VastaaPoistaannika, Nyt on kyllä tosi kaunista ulkona. <3 valoisia päiviä odotellessa.. :)
VastaaPoistapumpsi, nyt saa kauniita kuvia. varsinkin jos aurinko paistaa. <3 nähdään! <3