Eilen

Peikko on kova poika keräämään kukkia. Monta kertaa päivässä juoksee luokseni kukan kanssa. Saan monta kukkaa päivässä, kuinka ihanaa!

Eilen aamusta vietiin esikoinen taksille ja jäätiin ulos touhuumaan. Keräsin aineksia päivän ruokiin. Muutaman raparperin nappasin ja taas nokkosia. Aamupäivällä tein raparperi-mansikkakiisselin ja illemmalla nokkosista tuli nokkoslettuja.

Tyttöjen nukkuessa päikkäreitä tein Peikon kanssa hamahelmistä kummituksen. Poika sai pimeässä loistavia hamahelmiä sekä ohjeet synttärilahjaksi kummeiltaan. Kummitus pääsi roikkumaan poikien huoneeseen, huhuuuuu!

Tytöt nukkuivatkin pitkät päikkärit joten tehtiin sitten vielä hiivaleipä. Leipä valmistui ja tytöt heräsivät juuri niin että pian esikoinen tulisi kotiin. Teinkin sitten uunituoreesta leivästä eväät mukaan ja lähdettiin esikoisen tultua kotiin leikkipuistoon. Lapset touhusivat ja välillä pidettiin evästauko.

Illemmalla kävin vielä pienen kävelylenkin lasten kanssa. Käveltiin läheisen pellon laitaan. Juttelin lapsille kuinka nautin näistä maisemista: peltoa, metsää, kukkia. Lintujen laulua, rauhaa. Lapset olivat samaa mieltä. Emme asu missään ihan maaseudulla mutta täällä on kuitenkin noita ihania maisemia. Ihan lähellä. Se on mulle tärkeetä. Voisin asua vieläkin enemmän maalla, ne maisemat ovat mulle sellanen missä sielu lepää. Seistiin jonkin aikaa pellonlaidalla ja vain katseltiin. Voimaa antava hetki <3