torstai 6. toukokuuta 2010
Eilinen
Aamu alkoi taas rauhallisesti neuloen, lasten katsellessa pikkukakkosta. Viimeinen lahjatiskirätti puikoilla. Niitä on kyllä kiva tehdä. Jotenkin väsyttää niin paljon jatkuvasti ettei mihinkään suurempiin jaksa tarttua.
Eilen oli perhekerhopäivä. Ollaan käyty siellä siitä lähtien kun Rumpali oli 2v. On ihana paikka, tykätään käydä. Tällä kertaa siellä oli askartelua, pojat teki hienot äitienpäiväkukat.
Eilen oli rv 31+3 ja neuvola. sf-mitan otti viimeksi (n kk sitten) lääkäri ja tällä kertaa oma terkka. Saivat saman mitan.. Tiedän että se on niin mittaajasta kiinni mutta alkoi vähän huolestuttaa. Vielä kun aloin sitten kotona vertailemaan edellisiä raskauksia, mikä sf-mitta on niissä ollut näillä viikoilla ja kaikissa useamman sentin isompi (2-4cm) niin huoli kasvoi. Sellasta tää odotus on. Huolehtimista, rakastamista. Vaikka tietää että kaikki on varmasti kuitenkin ok niin koko ajan sitä kuitenkin jollain asteella miettii että meneehän kaikki varmasti hyvin. Vaikkakin kyllä mä nautin tästä raskaudesta, otan kaiken ilon irti.. <3 Olen onnellinen..
Mä en oo mikään loistokokki, en viihdy koko päivää keittiössä.. Mutta silti tykkään leipoa aina silloin tällöin ja tykkään tehdä jotain pientä piristävää ruokapöytään. Todella nopeasti ja helpolla saa kivan värikkään salaatin ruuan kaveriksi. kurkkua, tomaattia ja fetaa. ei se aina välttämättä muuta tarvitse.. ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sellaista huolehtimistahan tuo raskauden loppu on jokaisella (tai ainakin useimmilla) <3 mitä jos..? entä jos..? mitä tarkoittaa, jos...? tosiaan, käsialat vaihtelevat paljon..
VastaaPoistakeittiöhommissa pitää mennä fiiliksen mukaan :) mieluummin mäkään en siellä kauaa vanhene.. paitsi joskus, jos haluaa tehdä jotain spesiaalia ;)
No hyvä tietää, että toi huolehtiminen on ihan normaalia muissakin ku vaan ensimmäistä odottaessa.;)
VastaaPoistaEiköhän kaikki kuitenkin massu vauvalla oo hyvin, <3 tais olla vaan mittaajasta kiinni.Meil ainakin kerran poitsun mittas neuvolassa eri täti ja oli poika muka kutististunut(tais olla pään mitta, en muista?!?)...heh! :O) seuraavassa neuvolassa olikin sitten kasvanut TOSI paljon! (ku mittaajana oli taas oma neuvolatäti)
mä tykkään häärätä keittiössä, leipoa ym. ruokaakin ois tosi ihanaa osata tehdä HYVIN. Mutta toi meidän poitsu ku ei oikein anna perehtyä keittiön saloihin...no ehkäpä sitten ku on vähän isompi ni viihtyy hieman yksinäänkin.Herkullisen näköistä salaattia oot tehnyt, nam!
Tuo houlehtimnen on kyllä ihan tuttua hommaa. Niin ja yleensähhän se jatkuu sen raskaudenkin jälkeenk vielä.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua :)
pumpsi, Joo, ja kyllä se on ainakin mulla sellasta huolehtimista heti plussasta lähtien ;) <3 Joo, on se välillä kivaa häärätä keittiössä ja tehdä jotain erilaista :)
VastaaPoistatiny, Joo, kyllähän sitä huolehtii ihan joka raskaudesa, vaikka ois kymmenes ;D Sä oletkin niin hyvä siellä keittiössä että varmasti kiva häärätä. Mulla kun useimmiten kaikki mitä teen niin epäonnistuu.. :P
tirpana, Joo, huolehtiminen alkaa plussasta eikä pääty ollenkaan.. :) <3 <3 <3 kiitos samoin <3
Minulla ei kanssa kasvanut sf-mitta noilla viikoilla ja kävin sitten Kättärillä. Kaikki oli kunnossa. Sama homma sitten ihan lopussa, mitta ei ollut kasvanut ja uudelleen Kättärille. Silloin kyllä liikkeetkin oli vähentyneet selvästi joten sekin oli yksi syy. Mutta kaikki oli silloinkin kunnossa. Tosta vikasta käynnistä meni muutama päivä niin vauva syntyi ja kaikki oli hyvin.
VastaaPoistaIhanaa odotusta ja viikonloppua sinulle!
Jonna, Ihana kuulla että tosiaan kaikki voi kuitenkin olla hyvin ja varmasti onkin. <3 Kiitos tiedosta, helpotti kyllä taas tätä mieltä. kiitos paljon ja hyvää viikonloppua myös sinne!
VastaaPoista