Aamulla

Eilen aamulla menimme heti ulos. Aurinko paistoi, piti päästä siitä nauttimaan! Ihastelin pihan kukkia. Katselin puita. Sinistä taivasta. Luonto on kyllä sellainen voimavara.

Tyttöjen yksi lempparipuuhista on keinuminen. Siinä taas viihtyivät pitkään. Annoin vuoronperään vauhtia. Tytöt nauroivat iloisina. (Rusina laittaa itse tuon lippiksen päähänsä Aina noin että lippa vinossa :)) ) Pojat leikkivät trampalla naapurin poikien kanssa. Lasten illoiset äänet, sekin sellainen voimaa antava juttu. Niin tarttuvaa.

Ihanaa kun sai pukeutua kesävaatteisiin. Nauttia lämmöstä, auringosta. Talvella lempifarkkuihini tuli polveen reikä. En halunnut niitä kokonaan hävittää joten leikkasin lahkeet pois. Näytin leikatulle pinnalle vähän hiekkapaperia ja siitä syntyi hyvät sortsit joita olenkin tänä kesänä paljon käyttänyt.

Keinumisen jälkeen menin tyttöjen kanssa viettämään aamupäivän teehetkeä viltille. (Aamukahvi on aina pakollinen nautinto, mut sitten muuten päivällä kahvi ei enää niin maistu niin sitten tee on taas huippujuttu. Sain sihen uuden innostuksen ystävältäni , kiitos siitä :) ) Siinä samalla aloin virkkaamaan Helmille sitä hänen syksyversiota siitä ihanaisesta lippiksestä.

Lippis ei edennyt niin hyvin kuin olisi voinut (siis valmistua samanpäivän aikana, kun pikatyö), koska mun kädet on syyhynyt aloittamaan itselleni puuvillaneuletta. Olen asiaa pyöritellyt päässäni muutaman päivän, katsellut ohjeita, miettinyt lankoja ja eilen en kestänyt enää vaan mun oli pakko aloittaa se! :)) Mallia olen vähän katsellut lehdistä mutta muuten teen omasta päästä joten saas nähdä mitä tulee. Innostus ainakin sen suhteen on nyt huipussaan (toivottavasti jatkuukin ettei ole taas yksi kesken jäänyt työ lisää kopassani.. :) )

On muuten jännä fiilis kun näkee jossain jonkun neulomuksen jonkun päällä josta tunnistaa langan tai itse mallin. Tulee sellanen ahaa- elämys. Että ton mä tiedän. Ja onkohan tehnyt itse vai ystävä, mummo tai joku muu. Tuota omaa puuvillaneuletta varten olen katsellut monta kertaa pitkään suuressa käsityölehdessä olevaa Peppi- paitaa. Oli tosiaan sitten jännä olo kun sitten juuri eilen näin meidän kylän ruokakaupassa pikkupojan jonka päällä juuri tuo peppi-paita :) Hassua.....

Eilen iltapäivällä kolme vanhinta lasta saivat viettää mukavaa aikaa kun mummu nappasi heidät mukaansa katsomaan raveja. Sinne meni myös siskoni lastensa kanssa joten serkuilla riitti riemua! Sillä aikaa minä kävin Rusinan kanssa kävelyllä. Rusina on ollut aina sellainen että kun sen päästää irti niin lähtee juoksemaan ihan omaan suuntaan ja aina karkuun. Joten on sitten istunut paljon rattaissa... ;) No, "koulutus" on tuottanut tulosta ja eilen Rusina käveli osan matkasta ihan itse! :) Sanoin että voi kävellä itse jos pysyy äitin viekussa, muuten pitää mennä takaisin rattaisiin (tuo on tosi tärkeää, varsinkin koska meidän lähitiet sellaisia että kävellään autotien vieressä. Pieniä teitä joten autoja menee suht harvakseltaan mutta menee kuitenkin) Mutta ihana juttu että ymmärtää jo ettei voi ryntäillä ja voi käydä pikkuisen kanssa kävelyllä niin ettei aina tarvitse rattaista ottaa. Ihana pieni iso tyttö.

Keräsin sitten Rusinan kanssa punaviinimarjoja. Pakkaseen meni n taas n 1,5 litraa. Lopuista tein marjapuuron ja - piirakan.