Sängyn pohjalta hei!

Niin se sitten meni että tulin kunnolla kipeeksi minäkin. Näin kipeä olen ollut viimeksi lapsena. Torstaina se alkoi. Kova kuume (yli 39) kesti kolme päivää. Vielä eilen nousi 38. Kipuilu jatkuu. Yöpuku pysyy päällä yötä päivää. Pötköttelen mahdollisimman paljon mitä nyt tältä arkihulinalta voi. (Onneksi pahin kuumeilu sattui viikonloppuun niin pystyi makaamaan vain sängyssä, kun oli apuja. Ja itseasiassa olin niin kipeä etten olisi muuhun pystynytkään. ) Nyt onneksi jo parempaan päin ollaan menossa. Mutta tosiaan päätin että lepäilen tämän kunnolla pois, ettei tule mitään jälkijuttuja. Kyllä äiti on tärkeä, itsestään on pidettävä huolta! Välillä annettava itsensä vaan levätä, vaikka sotkut sun muut kasvaisi. Minulle se on välillä vaikeaa. Kun tuntuu että koko ajan pitäisi olla tekemässä jotakin. Mutta nyt olen päättänyt. Nyt huilailen kunnolla tämän pois. Haenpa ison kupillisen teetä, lähetän ekaluokkalaisen kouluun ja taidan mennä sohvalle viltin alle. (Ystävä jätti oven taakse teetä, suklaata, kortin ja karkkia kun kuuli minun olevan kipeenä. Siis jo perjantaina. Olipa ihana yllätys. )